Koiran ja kissan sisäloiset

Sisäloisilla tarkoitetaan yleensä koiran tai kissan suolistossa eläviä loisia. Aikuisilla eläimillä sisäloistartunta ei yleensä aiheuta näkyviä oireita, mutta pennuilla ja nuorilla eläimillä sisäloiset voivat aiheuttaa vakaviakin sairastumisia. Osa loisista voi tarttua eläimestä ihmiseen, joten etenkin lapsiperheissä on huolehdittava lemmikkien säännöllisestä loishäädöistä.

Mitä sisäloiset ovat?

Sisäloisilla tarkoitetaan yleensä koiran tai kissan suolistossa eläviä loisia. Suoliston loismadot jaetaan kahteen pääryhmään: pyörö- eli sukkulamatoihin ja heisimatoihin. Sekä pyörö- että heisimatoja on useita eri lajeja. Aikuiset loismadot tuottavat munia, jotka kulkeutuvat ulosteen mukana ympäristöön.

Pennuilla, tiineillä nartuilla, metsästävillä kissoilla, vapaana liikkuvilla koirilla ja matkustelevilla lemmikeillä on suurempi riski saada sisäloistartunta kuin esimerkiksi sisäkissoilla tai kytkettynä kulkevilla koirilla. Pennuilla oma emo ja vanhemmilla eläimillä ympäristö on merkittävin tartuntalähde.

Miksi sisäloislääkitystä tarvitaan?

Säännöllinen sisäloishäätö on osa lemmikin terveydenhoitoa. Aikuisilla eläimillä tartunta on yleensä oireeton. Pennuilla ja nuorilla eläimillä sisäloiset voivat aiheuttaa vatsan turvotusta, oksentelua, ripulia, yskää ja kasvun hidastumista. Osa loisista voi tarttua eläimestä ihmiseen, joten erityisesti lapsiperheissä on huolehdittava tarkemmin lemmikkien loishäädöistä.

Tartuntatavat

Pennut saavat loistartunnan emoltaan. Sukkula- eli pyörömadot tarttuvat suoraan eläimen saadessa suuhunsa loisen munan ympäristöstä. Heisimadot vaativat väli-isännän tarttuakseen eli eläimen on syötävä esimerkiksi loistartunnan saanut jyrsijä. Kirput voivat toimia heisimadon väli-isäntänä, joten kirpputartunnan yhteydessä on syytä antaa lemmikille myös heisimatoon tehoava lääkitys. 

Suolinkainen on yleisin loismato

Suolinkaiset kuuluvat pyörömatoihin ja ovat maailmanlaajuisesti yleisin sisäloinen niin koirilla kuin kissoilla. Pennuilla suolinkainen on merkittävin sisäloinen ja ne saavat tartunnan emoltaan. Hakamadot voivat tarttua koiriin ja kissoihin ruuansulatuskanavan kautta tai toisinaan myös ihon läpi.

Hirviekinokokki voi tarttua koirasta ihmiseen

Heisimatoihin kuuluva hirviekinokokki on koiraeläinten loinen, joka tarttuu koiraan sen syödessä raakoja hirven tai poron sisäelimiä. Mikroskooppisen pienet madot eivät aiheuta koirille oireita, mutta ihmiselle hirviekinokokki aiheuttaa vakavan sairauden. Ihminen voi saada tartunnan esimerkiksi koiran tai suden ulosteen saastuttamien marjojen tai sienien välityksellä tai koiran turkkiin takertuneista madon munista. Lääkkeistä ainoastaan pratsikvanteli tehoaa ekinokokkiin.

Heisimadot erityisesti metsästävien kissojen riesana

Ulkona liikkuvat, metsästävät kissat voivat saada heisimatotartunnan, jonka merkkinä kissan peräpään karvoissa voi nähdä riisiryyniä muistuttavia, liikkuvia madon jaokkeita. Sisäloislääkitys metsästävälle kissalle on tarpeen jopa kuukauden välein. Kaikki apteekissa myytävät sisäloislääkkeet eivät tehoa heisimatoihin, joten ennen sisäloishäätöä on syytä varmistaa lääkkeen teho heisimatoihin. Leveä heisimato eli lapamato voi tarttua kissaan ja koiraan raaoista järvikaloista.

Nuoret eläimet alttiita giardia-tartunnalle

Giardia-alkueläintä esiintyy lähinnä nuorilla koirilla ja kissoilla tyypillisesti kennel- ja kissalaoloissa. Giardia-tartunta on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa pitkittynyttä ripulia. Pelkkä lääkehoito ei yleensä riitä, vaan hoidon yhteydessä eläimet on pestävä lääkehoidon alussa ja lopussa sekä huolehdittava ympäristön puhtaudesta uusintatartuntojen estämiseksi.

Nuoret ja vapaana liikkuvat eläimet ovat alttiimpia loistartunnalle

Loislääkkeet tehoavat vain suolistossa sillä hetkellä oleviin loisiin eikä lääkitys suojaa uusilta tartunnoilta. Erityisen tärkeää on pentujen, nuorten eläinten sekä astutettavien ja kantavien narttujen sisäloishäätö. Metsästävillä sekä näyttelyissä tai kilpailuissa käyvillä lemmikeillä on suurempi riski saada loistartunta samoin kuin ulkomailla matkustelevilla lemmikeillä. Ennen ulkomaan matkaa on suositeltavaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ennaltaehkäisevän loishäätöohjelman suunnittelua varten.

Milloin sisäloishäätö?

Pennuille annetaan suolinkaisiin tehoava lääkitys 2, 4, 6, 8 ja 12 viikon iässä ja sen jälkeen kuukauden välein puolen vuoden ikään asti. Emot lääkitään samaan aikaan pentujen kanssa.

Aikuiselle lemmikille suositellaan ulostenäytteen tutkimista lääkitystarpeen arvioimiseksi. Ulostenäytteitä tulisi tutkia varsinkin alkuvaiheessa useamman kerran ja toistuvien negatiivisten näytteiden perusteella tutkimusväliä voi harventaa. Tutkimus on kuitenkin tehtävä vähintään kerran vuodessa.

Jos loisia on havaittu ulosteessa tai oksennuksessa, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tarkempia ohjeita varten, sillä näkyvät loiset ovat merkki massiivisesta tartunnasta. Tällöin pitää muun muassa varmistaa, että lääkitys varmasti tehoaa loiseen.

Metsästäville koirille suositellaan ekinokokkiin tehoavaa pratsikvantelilääkitystä ennen ja jälkeen metsästyskauden. Useissa Euroopan maissa ekinokokkiin tehoavaa lääkitystä suositellaan kerran kuukaudessa. Matkustavalle koiralle ekinokokkilääkitys myyräekinokin varalta annetaan ennen Suomeen tuloa Eviran ohjeiden mukaisesti.

Lue lisää: Drontal.fi